Kesäkuun jäänteistä taotuilla
Terassien kaiteilla
Kuuntelen
Kuinka yö nakuttaa ja sahaa
Varjoja aaltopahvista
Ja kuutamosonaateille
Lavasteitaan filmivanerista
Kiroilee
Kieroksi kastunutta kimpilevyä
Rakentaessaan rakastuneille
Ansoja
Vääntyneistä arkunnauloista
Ja natolankavyyhdeistä

Joissa maistuu yhä
Ensipettymyksen veri
Poikuuden päivien
Nyt jo pälvikaljuista pilvistä
Tihkuva

Muistoihin siitä
Kuinka miestenlehdet
Eivät koskaan kertoneet
Ettei mies jaksa tosielämässä
Kahta aukeamaa kauemmaksi
Kuinka luin naisten unelmia
Jotka varastin
Koskemieni tyttösten
Koskemattomista
Pulpeteista

Opetellen vuorosanoja
Lihalle ja iholle
Lihan ilolle
Kananlihalla

Kuin suurta näytelmää
Varten
Jonka ensimmäinen näytös
Kosketti silmiä
Toinen huulia
Kolmas kaipasi kosketusta
Neljäs kävi liian syvälle sisuksiin
Viidennen vaatiessa lisää
Kuudennen kuoltua kokoon
Seitsemännen syödessä jo sydäntä
Kahdeksannen kalutessa luuta ja ydintä
Niellen nahkoineen
Pureskellen jänteitä
Kuin olisi antanut
Paholaiselle purukumia

Kun
Eihän sen pitänyt sattua
Paikkoihin
Joita ei ole olemassa
Marlboro-miehillä
Ja Calamity-Janeilla
Jotka eivät turhia
Rallata rakkaudesta
Eivät kysy ensin
’Sattuiko?’
Ja ammu sitten selkään

Autiolla
Syksyn saaneella
Eksyneiden ajatusten
Saarella

Jolla istun avotulesta
Askarrellulla aidalla
Kylättömänä hulluna
Kuin Oziin yksin jäänyt
Linnunpelätin
Ajattoman kaipuun
Pulunpaska olkapäilläni