The Infamous Blue Raincoat2019-11-10T23:01:27+02:00Blog Integration Feed Generatorhttps://poor-lucas.vuodatus.net/Poor-Lucashttps://poor-lucas.vuodatus.net/<![CDATA[Aateloitu]]>Näen kellojen käyvän Minut vanhuuteen aateloivat Viisarimiekoin Kohta kuolleeksi lyövät
Elämästä sykkivät Kuolemaa soivat Ajan tieviitat Jotka tien takaani syövät
Lopun asettaa, mutta jättää sen auki Kuin luvaten jatkoa Ja se katkeroittaa ja masentaa Tahtoo räsyiksi ratkoa
Tylsäksi teroittaa Väsymykseen asti Viimeiseen henkään Laittaa kavalasti Kivet vuorten kokoiset Kulkijansa kenkään
Viisautta suovat Hetkissä taajoissa Kätensä, jotka kulkevat Kaarissa laajoissa
Painaa kasaan Ja polttaa raajoissa Elämän tarkoitus On kuolla ajoissa
Olla ajoissa Pysyä ajan rajoissa
]]>2008-03-24T23:44:00+02:002019-11-10T23:00:19+02:00https://poor-lucas.vuodatus.net/lue/2008/03/aateloituPoor-Lucashttps://poor-lucas.vuodatus.net/<![CDATA[Rosvo, Pulisija, Poliisi Ja Tulisija]]>Taara menneen, vainaan Niskojani kyyryyn painaa Sen tuhat tonnia Yhdestä kilosta
Aurinkovarjoilla liitäviä sekundanunnia Jotka itkevät itkemisen ilosta Rupikonnia Ja primadonnia Vuoksi olemisen kunnian
Maailmassa Jossa ei ole oikeutta Jossa nyrkillä tapettavat Potkitaan hengiltä
Marjapuuron värisessä illassa Jossa katson maailmani reunaa Josta viimeinen valon aalto Lipuu yli laidan Avaruuteen mun kengiltä
Liimattuna tähden kantaan Etten olisi aina helisemässä Sirpaleena peilipallon Tuulikellot mun kallon Säröinä sirisemässä
Kun viisaammat puhuvat Ylen tyhmiä Ylen Teema-kanavalla En osaa muka kommunikoida Kuin keskisormella Ja sanalla Vitun veellä alkavalla
Nyky-yhteiskunnan tuotos Kylmäjuotos Sen piirissä pienessä Luokkayhteiskunnan kinassa Vaakunassa, kilvessä Jossa rikkaat ovat sienessä Ja sienipilvessä Ja köyhät nätisti nappiensa tinassa
]]>2008-03-24T00:11:00+02:002019-11-10T23:00:21+02:00https://poor-lucas.vuodatus.net/lue/2008/03/rosvo-pulisija-poliisi-ja-tulisijaPoor-Lucashttps://poor-lucas.vuodatus.net/<![CDATA[Merilaivamagnaatti Muistelee]]>Seisoo kalliolla Viimeisellä linnakkeellaan Nojaten kävelykeppiinsä Katsoen merta Ainoaa asiaa maailmassa Jota hän ei pystynyt valloittamaan
Joka antoi hänelle kaiken Ja otti samalla mitalla
Muistellen kaikkien Alustensa nimiä Kaikkien naistensa Rakastajattariensa Ja rakkaiden lastensa Koukeroisia nimikirjaimia Puisissa tuhdoissa
Hymyillen niiden Miehistöjen muistolle Kaikille niille Kaukamatkoilla Kahjoontuneille Veijareille
Luoja siunatkoon heidän Sielujaan Missä ikinä lienevät
Osa kadonneina Maelstromiin Osa maan morsiamelle Vihittyinä Osa satamien kapakoissa Puujalkoineen Papukaija olallaan Juomassa jalkoihinsa Laivan keinunnan
Kertoen tuhat tarinaa Meren kauhuista Myrskyistä Ja peilityynistä
Kuvastimesta Johon jumala ei koskaan Katso
Muistelee omia matkojaan Ensimmäisellä Purrellaan
Kuinka paljon Ihminen kasvaakaan Liikkumatta yhtään Minnekään Omilla jaloillaan
Ottaa palvelijaltaan Knallinsa Ja astelee hiljaisena Kartanoonsa
Kirjoittamaan runoja Juna-aikatauluista
]]>2008-03-24T00:09:00+02:002019-11-10T23:00:24+02:00https://poor-lucas.vuodatus.net/lue/2008/03/merilaivamagnaatti-muisteleePoor-Lucashttps://poor-lucas.vuodatus.net/<![CDATA[Kansas]]>Kesäkuun jäänteistä taotuilla Terassien kaiteilla Kuuntelen Kuinka yö nakuttaa ja sahaa Varjoja aaltopahvista Ja kuutamosonaateille Lavasteitaan filmivanerista Kiroilee Kieroksi kastunutta kimpilevyä Rakentaessaan rakastuneille Ansoja Vääntyneistä arkunnauloista Ja natolankavyyhdeistä
Joissa maistuu yhä Ensipettymyksen veri Poikuuden päivien Nyt jo pälvikaljuista pilvistä Tihkuva
Muistoihin siitä Kuinka miestenlehdet Eivät koskaan kertoneet Ettei mies jaksa tosielämässä Kahta aukeamaa kauemmaksi Kuinka luin naisten unelmia Jotka varastin Koskemieni tyttösten Koskemattomista Pulpeteista
Opetellen vuorosanoja Lihalle ja iholle Lihan ilolle Kananlihalla
Kuin suurta näytelmää Varten Jonka ensimmäinen näytös Kosketti silmiä Toinen huulia Kolmas kaipasi kosketusta Neljäs kävi liian syvälle sisuksiin Viidennen vaatiessa lisää Kuudennen kuoltua kokoon Seitsemännen syödessä jo sydäntä Kahdeksannen kalutessa luuta ja ydintä Niellen nahkoineen Pureskellen jänteitä Kuin olisi antanut Paholaiselle purukumia
Kun Eihän sen pitänyt sattua Paikkoihin Joita ei ole olemassa Marlboro-miehillä Ja Calamity-Janeilla Jotka eivät turhia Rallata rakkaudesta Eivät kysy ensin ’Sattuiko?’ Ja ammu sitten selkään
Autiolla Syksyn saaneella Eksyneiden ajatusten Saarella
Jolla istun avotulesta Askarrellulla aidalla Kylättömänä hulluna Kuin Oziin yksin jäänyt Linnunpelätin Ajattoman kaipuun Pulunpaska olkapäilläni
Seisoo siinä Kuin pelimerkki Tai silmätön noppa vaan
Pelilaudalta lyötynä Nöyrä piispa Pää syötynä
Huomaa herran ja narrin Laidallaan Lopussa lekkerin laulun Viimeisellä Raidallaan
Mielen ailahtelevan Verta litmuspaperilla Sateenkaaren kirjavaa Kirkkaudessaan kirkuvaa Pimeydestä parkuvaa Suruun syösty suuna päänä Jolta valo jatkaa karkuaan
Veljensä vartija Veljeyden peliveloissa Oman itsensä hartia Ylpeyden peloissa Ja selonteoissa Silmissä synkkä kartio Öisen soihdun, rovion Porteillansa vartio Inkvisitio, siivouspartio
Langenneen pään lovessa Siinä, missä sielun ovi on Toivossa vapauden Ja vapaudessaan toivoton Kaipauksessa ikuisuuden Jossa ikuisuus vain tovi on
Tehtävänsä tehnyt maan päällä Laulunsa laulanut taivahalla Paistanut päivän verran Ja satanut kaatamalla Nyt on elämätön aika Tehdä sama maan alla
]]>2008-03-24T00:07:00+02:002019-11-10T23:00:29+02:00https://poor-lucas.vuodatus.net/lue/2008/03/ristiin-kiristettyPoor-Lucashttps://poor-lucas.vuodatus.net/<![CDATA[Vanuatu]]>Tuijotat minua, kuin olisin jotain velkaa Ja minä sinua Kuin uppoava laiva täynnä orpoja koiria Satama-altaassa, jossa käy enää veto Hyteissä, joissa kävelet Järkeni vetten päällä
Yössä, joka on maksettu etukäteen Selkänahkojen sieluilla Jonka harmaaksi hapettuneissa Kadunkulmissa itkevät sydänten raadot Ja ruostuneet saksofonisävelet Lentokenttähotellien tupakkahuoneissa Olet siellä ylläni Olet alumiinienkeli
Rispaantuneista peitoista Pakenevassa vanussa Parittomina Oman vapautemme toiseksi viimeisessä Linnakkeessa Oman itsemme parittajina
En tiedä miksi Mutta Minä tunnen kuolevani pian Vaan sinä et kuole koskaan Et ole vielä herännyt eloon Et ole edes lähtenyt lentoon
Joku kaunis päivä Tai Valolle neitsyytensä antanut aamu Jätät saarekkeeni Jääden silti iäksi Lentobensiinistä märkiin uniini Kerosiinille tuoksuviin lakanoihini Jotka minä, lentokoneen palvoja Sytytän sinusta kipinöivänä Säikeenä Säihkeenä Palamaan Polttaen itseni niiden mukana
]]>2008-03-24T00:06:00+02:002019-11-10T23:00:32+02:00https://poor-lucas.vuodatus.net/lue/2008/03/vanuatuPoor-Lucashttps://poor-lucas.vuodatus.net/<![CDATA[Koko Omaisuus]]>Minulla on Toriaukion kokoinen päänsärky Eikä yhtään kahvilaa auki vielä
Johon paeta tätä jyrinää Lukita itsensä kohtuunsa Koko omaisuus Ja kädet taskuissaan Pyörittää pilleri haudan suulle Maata rauhan pumpulissa Perhosneuloilla pistettynä Ja keihäillä kehtoonsa
Minulla on Valtameren kokoinen vatsahaava Eikä metriäkään rantaviivaa
Maa jalkojen alta nieltynä Uskaltamatta katsoa alas Kuunsillan kaiteella Jolle enkelit lankeavat taivaista Leikkaavat siipensä kirjeveitsillä Ja hyppäävät nöpönenistään pidellen Vatsahappoveteeni
Minulla on Kissankokoinen reikä rinnassani Josta aamuisin tuulee läpi
Josta ihmiset kulkevat Töihin Ja jonka synkkiin seiniin Syntiset ja pyhimykset Piirtävät kirkkoveneitä
Minulla on Tuhatvuotinen muisti Joka itkee unohduksen haudalla Muistopäivänäsi
Jolle toin kuivakukkia
Varsinkin
]]>2008-03-24T00:05:00+02:002019-11-10T23:00:35+02:00https://poor-lucas.vuodatus.net/lue/2008/03/koko-omaisuusPoor-Lucashttps://poor-lucas.vuodatus.net/<![CDATA[Togliatti]]>Luulin aina Äitini olevan ilmajäähdytteinen
Etten polskinut Lapsivedessä Vaan solumuovissa Sylinterissä Ripojensa suojassa
Koska pelkään vettä
Ja korkeita paikkoja
Luulen sen johtuvan Äidin Matalasta painopisteestä Ja lyhyestä akselivälistä
Tänään näin Hänen itkevän
Eivätkä kyyneleensä Olleet öljyä
Olen viettänyt liikaa aikaa Lyhyestä huoltovälistäni Konehuoneissa
Kohdellut rakkaitani Kuin varaosia Vaihtanut uusiin Koettamatta korjata Rautalangalla
Liian monta korjaussarjaa Alla Tinannut kolvi kuumana Tyhjää kolisevien peltilehmien Kupeiden saumoja Ja halpaa pakkeliaan Kitannut
Tajuten vasta nyt Ettei kukaan ole käkikello Tai isolohko Ja vaikka minullakin on vieteri Niin sen voi vetää Vain kerran elämässä Muuten se napsahtaa Katki
]]>2008-03-20T01:23:00+02:002019-11-10T23:00:37+02:00https://poor-lucas.vuodatus.net/lue/2008/03/togliattiPoor-Lucashttps://poor-lucas.vuodatus.net/<![CDATA[Virgo]]>Elämä on turhuuden Paradoksi Määränpäänään kuolema
Tieto Joka tekee Jokaisesta hetkestä Taideteoksen Ja jokaisesta meistä Taidevarkaan
Palauta varastamasi Paikalleen Laita suuhusi peukalo Anna ajan ohjata Raiteillaan Vaunussaan Vuoristoradoillaan Ilman jarrumiestä
Aina huipulta Jossa voi taittaa taskuunsa Auringon kehrän Syvimpään ja synkimpään Kaivoskuiluun
Miljoonien vuosien Kiitäessä ohitse Jokaisen sieluaan hipaisten Kunnes jäljellä on pyhin Ydin
Timantti Jonka säihkeen Tikapuita pitkin saattaa Onneton nousta Takaisin valoon Maan pinnalle Ja myydä sielunsa vähiten tarjoavalle
Tilaisuudesta Varastaa itselleen hetki Omakseen
Rakastaa Tulla rakastetuksi Tulla hulluksi Ja kuolla onnellisena Saamatta yhtään suudelmaa
]]>2008-03-20T01:23:00+02:002019-11-10T23:00:40+02:00https://poor-lucas.vuodatus.net/lue/2008/03/virgoPoor-Lucashttps://poor-lucas.vuodatus.net/<![CDATA[Harpo]]>Meitä ei enää ole Keitä sitten olimmekaan
Kauan sitten Väkivahvoina Väkipyörinä Taapäin kävelevän Käkikellon kampikammiossa
Äänekkäinä Kuin miljardi biljardi Ahdistuksen huutoa Yliopistojen Kirjastojen lukusalien Ajatuskuplissa
Ääretön plus yksikymmentä Hiljaista Harpo-Marx-pyyntöä Ja toivetta ”Honk-honk!” Selvitä tästä hetkestä Broilerin siivin Kindermunasta kuoriutuneina Nivelrikkoina untuvikkoina Seuraavaan lukuun Loppuelämän Kiitoradalle Alumiinikotkien jaloissa
Äkkisuoralle Jonka laidalla Aivan aidan takana Ikuisen kesän lapset Hyppäävät ruutua Ja hakkaavat Rajan yli yrittävät Aikuiset säälittä Kuoliaiksi kivenmurikoilla Ja muovimoukareilla